Marokkolainen hasis on toimittanut Eurooppaan pidempään kuin useimmat ovat seuranneet kannabismarkkinoita. Ota siitepölyhasis käteen eurooppalaisessa CBD-kaupassa, niin se noudattaa todennäköisesti samaa perinnettä: kuivaseulottu, puristettu, kullanruskea ja tuoksultaan mausteinen ja maanläheinen.
Perinne on lähtöisin Rif-vuoristosta Pohjois-Marokosta. Seulonta on periaatteessa yksinkertaista, mutta käytännössä se vaihtelee paljon, ja lopputulos voi olla mitä tahansa keskinkertaisesta erinomaiseen työn huolellisuudesta riippuen.
Lyhyesti
- Marokko on edelleen suurin kannabishartsin toimittaja Euroopan markkinoille.
- Marokkolainen hasis valmistetaan seulomalla kuivattuja kasveja niin, että trikomit putoavat läpi, minkä jälkeen jauhe (kif) puristetaan.
- 2010-luvulta lähtien vanha maatiaislajike on suurelta osin korvattu hybrideillä, jotka tuottavat enemmän hartsia.
- Vuoden 2021 laki sallii viljelyn lääkinnälliseen ja teolliseen käyttöön, mutta suurin osa viljelystä on yhä laitonta.
- Merkinnät kuten 00 ja 000 eivät ole standardoituja, eivätkä ne kerro laadusta paljon.
Rif-vuoristo
Marokon kannabiksen viljely keskittyy maan pohjoisosan Rif-vuoristoon, kumpuilevalle ylängölle Ketaman ja Bab Berredin kaltaisten paikkakuntien ympärille. Korkeus, runsas aurinko, kuivat kesät ja viileät yöt luovat olosuhteet, jotka sopivat hartsipitoisille kannabiskasveille.
Kannabista on viljelty alueella vuosisatoja. Perinteinen maatiaislajike, jota paikallisesti kutsutaan nimellä beldiya, on matala ja tiivis, ja se on valittu tuottamaan hartsia eikä pituutta tai satoa. Sato korjataan loppukesästä, kun trikomit ovat kypsiä. Liian aikaisin ne eivät ole täysin kehittyneitä, liian myöhään niiden hajoaminen on jo alkanut.
2000-luvun alusta paljon on muuttunut. Rifissä kenttätutkimusta tehneet tutkijat ovat osoittaneet, miten beldiya on suurelta osin korvattu hybrideillä Euroopasta ja muualta. EU:n huumevirasto EUDA:n mukaan ne tuottavat kolmesta viiteen kertaa enemmän hasista viljelypinta-alaa kohden. Hybridien THC-pitoisuus on myös paljon korkeampi, ja EUDA pitää muutosta tärkeänä syynä siihen, että Euroopassa takavarikoidun kannabishartsin vahvuus on noussut voimakkaasti 2010-luvun alusta lähtien.
Viljelijäperheet
Suurin osa Rifissä kannabista viljelevistä ja jalostavista ihmisistä on amazigheja, alkuperäistä berberikansaa, joka on viljellyt vuoristoa vuosisatoja. Monille kannabis ei ole liiketoimintapäätös vaan välttämättömyys. Maasto on jyrkkää ja kivikkoista, sateet epäluotettavia, ja harva muu viljelykasvi tuottaa tarpeeksi kotitalouden elättämiseen. Global Initiativen mukaan vähintään 400 000 ihmistä saa elantonsa kaupasta suoraan tai välillisesti.
Tyypillinen perhe viljelee muutamaa hehtaaria ja korjaa sadon kerran vuodessa. Sen jälkeen seuraa viikkojen käsityö, johon koko perhe osallistuu. Tieto siitä, milloin sato korjataan, kuinka kauan kuivataan ja mitä seuloja käytetään missäkin vaiheessa, siirtyy sukupolvelta toiselle. Hinnan määräävät usein kaupungeista tulevat ostajat, ja viljelijöille jää vain pieni osa siitä, mitä hasis lopulta maksaa Euroopassa.
Vuoden 2021 laki
Pitkään Marokon valtiolla oli kaksijakoinen suhtautuminen Rifin viljelyyn. Se oli laitonta, ja sitä vastaan toimittiin toisinaan, mutta sitä ei koskaan vakavasti lopetettu, koska niin moni perhe oli siitä riippuvainen.
Vuonna 2021 hyväksyttiin laki 13-21, joka sallii kannabiksen viljelyn lääkinnällisiin, farmaseuttisiin ja teollisiin tarkoituksiin. Uusi virasto, ANRAC, myöntää luvat ja valvoo ketjua. Vuonna 2024 lupia myönnettiin yli 3 300, ja laillinen tuotanto kattoi noin 2 700 hehtaaria ja yli 4 000 tonnia. Myös paikallinen beldiya-lajike on hyväksytty lailliseen viljelyyn, ja elokuussa 2024 kuningas Muhammad VI armahti yli 4 800 ihmistä, jotka oli tuomittu tai joita oli syytetty laittomasta viljelystä.
Silti laillinen sektori on pieni verrattuna laittomaan, jonka arvioidaan kattavan 50 000 hehtaarista 70 000 hehtaariin. Viihdekäyttö on Marokossa edelleen kiellettyä, eikä useimpien viljelijöiden arki ole juuri muuttunut. Se, ettei marokkolaista hasista voi ostaa laillisesti viihdekäyttöön, vaikuttaa myös Euroopassa. Lue lisää artikkelistamme, joka kertoo Alankomaiden wietexperimentistä.
Näin marokkolainen hasis valmistetaan
Kuivaus
Sadonkorjuun jälkeen kokonaiset kasvit ripustetaan tai levitetään kuivumaan. Kuivaus on ratkaisevaa, koska seulonta toimii hyvin vain kuivalla aineksella. Jos kasvi on kostea, trikomit paakkuuntuvat ja tarttuvat kiinni sen sijaan, että putoaisivat seulojen läpi. Hyvä ilmankierto, varjo ja maltillinen lämpötila säilyttävät terpeenit, kun taas pakotettu kuivaus lämmöllä poistaa suuren osan tuoksusta jo ennen seulonnan alkua.
Seulonta
Kun kasvit ovat kuivia, niitä lyödään tai hierotaan hienoja seuloja vasten, usein kulhon päälle pingotettua kangasta. Liike irrottaa hauraat trikomit lehdistä ja varsista, ja ne putoavat kankaan läpi hienona jauheena, kun taas kasviaines jää päälle.
Silmäkoko on ensimmäinen laatutekijä. Karkeammat seulat päästävät läpi enemmän kasviainesta, ja sen mukana enemmän klorofylliä ja karkeamman lopputuotteen. Hienommat seulat päästävät läpi vain pienimmät trikomien päät ja antavat puhtaamman hasiksen. Seulontakertojen määrä on toinen tekijä. Ensimmäinen seulonta antaa puhtaimman jakeen, ja jokainen seuraava kerta antaa enemmän jauhetta, mutta yhä enemmän kasviaineksen kanssa.
Kerättyä jauhetta kutsutaan nimellä kif. Puristamattomana se on samaa irtonaista jauhetta, jota kertyy grinderin alimpaan osaan.
Puristus
Kif puristetaan sitten paloiksi tai levyiksi. Se, miten puristus tehdään, käsin tai koneella ja kuinka suurella lämmöllä ja ajalla, ratkaisee lopullisen koostumuksen ja värin.
Käsin puristaminen matalassa lämpötilassa on perinteinen tapa. Se antaa vaaleampaa ja hieman murenevaa hasista, jossa trikomit säilyttävät muotonsa. Koneellinen puristus lämmöllä on nopeampaa, mutta se voi vaikuttaa terpeeneihin, jos lämpötila nousee liian korkeaksi. Väri kertoo paljon: hyvä marokkolainen hasis on vaaleankultaista tai oliivinvihreää, kun paine ja lämpötila on pidetty maltillisina. Tummanruskea tai lähes musta hasis on yleensä puristettu kovaa lämmön kanssa.
Mitä merkinnät tarkoittavat
Marokkolaista hasista myydään usein merkinnöillä 0, 00 tai 000 (triple zero). Ajatuksena on, että jokainen ylimääräinen nolla tarkoittaa hienompaa seulontaa ja puhtaampaa tuotetta.
Käytännössä merkinnät eivät ole standardoituja. Mikään järjestelmä ei takaa, mitä 000 tarkoittaa tuottajalta toiselle, ja sama merkintä voi yhdellä toimittajalla tarkoittaa huolellisesti kahdesti seulottua hasista ja toisella olla pelkkä markkinointivalinta. Pidä niitä taustatietona. Laboratorioraportti ja oma arviosi väristä, tuoksusta ja koostumuksesta kertovat paljon enemmän.
Näin tunnistat hyvän marokkolaistyylisen hasiksen
- Väri: vaalean- tai keskikultainen tai oliivinvihreä. Vaaleampi sävy viittaa matalampaan puristuslämpötilaan ja paremmin säilyneisiin terpeeneihin. Hyvin tumma tai musta hasis on yleensä puristettu liian kovaa.
- Koostumus: sen pitäisi murentua tai katketa eikä taipua. Pienen palan, jota lämmitetään hetki sormien välissä, pitäisi muuttua muotoiltavaksi muuttumatta tahmeaksi tai öljyiseksi. Jos se on kuiva ja jauhoinen läpikotaisin, se on usein vanha tai huonosti säilytetty.
- Tuoksu: mausteinen, maanläheinen ja hieman kukkainen. Latea, pölyinen tai lähes olematon tuoksu kertoo, että terpeenit ovat hajonneet iän, puristuksen lämmön tai huonon säilytyksen vuoksi.
Marokkolaistyylinen CBD-hasis
Siitepölytyylinen CBD-hasis valmistetaan samalla tavalla, mutta teollisuushampusta, joka on jalostettu sisältämään paljon CBD:tä ja hyvin vähän THC:tä. Kasvi kuivataan, trikomit seulotaan ja kif puristetaan paloiksi.
Suurin ero tulee raaka-aineesta. CBD:tä varten kasvatetuilla hamppulajikkeilla on erilaiset terpeeniprofiilit kuin Rifin kasveilla, ja tuoksu on usein mausteisempi ja yrttisempi kuin perinteisesti maanläheisessä marokkolaisessa hasiksessa. Laatu riippuu silti samoista asioista: seulonnasta, puristuslämpötilasta ja siitä, miten hasista on säilytetty ennen kuin se saapuu sinulle.
Lisää eri tyypeistä ja niiden eroista kerromme oppaassamme: CBD-hasiksen tyypit, ja löydät valikoimamme kategoriasta CBD-hasis yhdestä paikasta.
Miten marokkolainen hasis valmistetaan?
Kuivattuja kannabiskasveja lyödään tai hierotaan hienoja seuloja vasten, jolloin trikomit irtoavat ja putoavat läpi jauheena, kif. Jauhe puristetaan sitten paloiksi tai levyiksi. Samantyylinen CBD-hasis valmistetaan samalla tavalla teollisuushampusta.
Mitä 000 (triple zero) tarkoittaa hasiksessa?
Merkinnän on tarkoitus kertoa, että hasis on seulottu hienoksi ja useaan kertaan. Se ei ole standardoitu, joten se ei ole luotettava laadun tae. Väri, tuoksu, koostumus ja laboratorioraportti kertovat enemmän.
Miksi hyvä marokkolainen hasis on kullankeltaista eikä mustaa?
Väri riippuu puristuksen paineesta ja lämpötilasta. Kullankeltainen hasis on puristettu matalammassa lämpötilassa, ja siinä on säilynyt enemmän terpeenejä. Tumma tai musta hasis on puristettu kovaa lämmön kanssa, mikä sulattaa trikomit yhteen ja nopeuttaa hajoamista.
Missä päin Marokkoa kannabista viljellään?
Pääasiassa Rif-vuoristossa Pohjois-Marokossa, Ketaman ja Bab Berredin kaltaisten paikkakuntien ympärillä. Se on vuoristoinen alue, jossa harva muu viljelykasvi tuottaa tarpeeksi perheen elättämiseen.
Onko kannabis laillista Marokossa?
Vuodesta 2021 viljely on ollut sallittua lääkinnällisiin, farmaseuttisiin ja teollisiin tarkoituksiin ANRAC-viraston luvalla. Viihdekäyttö on yhä kiellettyä, ja suurin osa viljelystä tapahtuu laillisen järjestelmän ulkopuolella.
Lähteet
- EUDA (2024). EU Drug Market: Cannabis. Production.
- EUDA. Changes in Europe’s cannabis resin market.
- Chouvy, P.-A. and Afsahi, K. (2014). Hashish revival in Morocco. International Journal of Drug Policy, 25, 416–423.
- Global Initiative Against Transnational Organized Crime. Morocco’s cannabis policy aims high, but faces resistance in its bid to formalize a deeply rooted informal economy.
- Middle East Eye (2024). Morocco pardons 4,800 jailed for cultivating cannabis.
- UNODC (2022). Recommended Methods for the Identification and Analysis of Cannabis and Cannabis Products.
