Lion’s Mane on yksi tämän hetken puhutuimmista sienistä. Se näyttää valkoiselta, pörröiseltä jääpuikkopallolta, Aasiassa sitä syödään herkkuna, ja sitä tutkitaan aivojen ja hermoston näkökulmasta. Käymme tässä läpi, mikä Lion’s Mane on, mitä se sisältää ja mitä tutkimukset ovat todella osoittaneet, myös sen, mikä usein jätetään kertomatta.
Lyhyesti
- Lion’s Mane on suomeksi pörröorakas ja latinaksi Hericium erinaceus.
- Ruotsissa se on niin harvinainen, että se on lailla rauhoitettu. Kaikki myytävä on viljeltyä.
- Sieni sisältää heriseenoneja ja erinasiineja, yhdisteitä, joiden vaikutusta hermokasvutekijä NGF:ään on tutkittu laboratorioissa ja eläimillä.
- Ihmisillä tehtyjä tutkimuksia on vähän, ja ne ovat pieniä. Tulokset ovat kiinnostavia mutta eivät yksiselitteisiä.
- Sieni on syötävä ja sitä käytetään ruoanlaitossa, jossa sen makua verrataan usein äyriäisiin.
Mikä on Lion’s Mane?
Lion’s Mane on piikkisieni, joka kasvaa kuolleilla tai vaurioituneilla lehtipuilla, etenkin pyökillä ja tammilla. Lakin ja heltojen sijaan sillä on pitkät, riippuvat piikit, joiden vuoksi se muistuttaa leijonan harjaa tai siilin turkkia. Japanissa sitä kutsutaan nimellä yamabushitake yamabushi-vuoristomunkkien mukaan, joiden asuissa on sientä muistuttavia tupsuja.
Luonnossa laji on harvinainen monissa Euroopan maissa. Ruotsissa sitä on löydetty vain muutamasta maakunnasta, ja se on yksi viidestä lailla rauhoitetusta sienestä, joten sitä ei saa kerätä. Elintarvikkeena tai ravintolisänä myytävä Lion’s Mane on siksi viljeltyä, yleensä sahanpurulla tai muulla kasviperäisellä alustalla.
Mitä Lion’s Mane sisältää?
Kuten muutkin sienet, Lion’s Mane sisältää beetaglukaaneja. Tutkijoiden kannalta lajista tekevät erityisen kiinnostavan kaksi yhdisteryhmää, jotka ovat sienimaailmassa harvinaisia:
- Heriseenonit. Esiintyvät pääasiassa itiöemässä eli näkyvässä sienessä.
- Erinasiinit. On löydetty pääasiassa rihmastosta eli sienen rihmaverkostosta.
Laboratoriokokeissa molemmat ryhmät ovat vaikuttaneet NGF:n eli hermokasvutekijän tuotantoon. NGF on proteiini, joka on tärkeä hermosolujen kasvulle ja toiminnalle. Vuonna 2018 julkaistu katsaus kuitenkin toteaa, että sienen kaikista yhdisteistä vain erinasiini A:lla on vahvistettuja vaikutuksia keskushermostoon, ja nekin rotilla. Kirjoittajat huomauttavat myös, että eläintutkimusten tuloksia on vaikea siirtää ihmisiin.
Itiöemän ja rihmaston ero tarkoittaa, että kaksi Lion’s Mane -tuotetta voi sisältää eri yhdisteitä. Lisää tästä ja siitä, miten sieniuutteet tehdään, voit lukea toiminnallisten sienten oppaastamme.
Mitä ihmisillä tehty tutkimus sanoo?
Kontrolloituja tutkimuksia ihmisillä on vain kourallinen. Tässä ovat siteeratuimmat ja niiden tulokset sellaisina kuin ne todella ovat:
Iäkkäät, joilla on lievä kognitiivinen heikentymä (2009)
Japanilaisessa tutkimuksessa 30 henkilöä, iältään 50–80 vuotta ja joilla oli lievä kognitiivinen heikentymä, sai 16 viikon ajan joko Lion’s Mane -jauhetta sisältäviä tabletteja tai lumelääkettä. Sientä saanut ryhmä pärjäsi kognitiivisessa testissä vähitellen paremmin kuin lumeryhmä. Neljä viikkoa lopettamisen jälkeen tulokset olivat kuitenkin taas heikentyneet. Tutkimus oli pieni, eikä sitä ole toistettu samassa muodossa.
Terveet nuoret aikuiset (2023)
Brittiläisessä pilottitutkimuksessa, johon osallistui 41 tervettä 18–45-vuotiasta, tarkasteltiin sekä kerta-annosta että neljän viikon käyttöä. Yhden annoksen jälkeen osallistujat olivat nopeampia yhdessä testeistä. Neljän viikon jälkeen havaittiin suuntaus kohti vähäisempää koettua stressiä, mutta se ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tutkijat itse kirjoittavat, että tuloksia on tulkittava varoen, koska tutkimus oli pieni eikä useissa testeissä havaittu eroa.
Pohjoismaissa viljelty Lion’s Mane (2023)
Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa verrattiin kerta-annosta Pohjoismaissa viljeltyä Lion’s Manea, guayusaa eli kofeiinipitoista kasvia ja lumelääkettä. Osallistujat testattiin tunti ja kaksi tuntia nauttimisen jälkeen. Lion’s Mane nopeutti reaktioaikaa joissakin testeissä, ja osallistujat arvioivat itsensä hieman onnellisemmiksi, mutta useimmissa mittauksissa ero lumelääkkeeseen puuttui.
Kaiken kaikkiaan tutkimus on lupaavaa mutta vähäistä. Tutkimukset ovat pieniä, niissä käytetään eri tuotteita ja mitataan eri asioita. Siksi ei voida sanoa, että Lion’s Manella olisi luotettava vaikutus muistiin tai keskittymiseen, vaikka niin usein väitetään.
Lion’s Mane keittiössä
Tuore pörröorakas on arvostettu ruokasieni. Sen maku on mieto ja rakenne lihaisa ja säikeinen, ja sitä verrataan usein rapuun tai hummeriin. Ravintoloissa se paistetaan usein viipaleina. Ravintolisänä sitä sen sijaan myydään kuivattuna jauheena, uutteena tai tinktuurana.
Hyvä tietää
Viljelty, ei kerätty. Laji on luonnossa harvinainen ja suojeltu useissa maissa, myös Ruotsissa, joten jätä löytämäsi luonnonvaraiset yksilöt paikalleen.
Itiöemä vai rihmasto. Tarkista, mistä tuote on tehty, sillä heriseenoneja ja erinasiineja on sienen eri osissa.
Turvallisuus. Vuoden 2009 tutkimuksessa laboratoriokokeissa ei havaittu haittavaikutuksia. Jos käytät lääkkeitä, olet raskaana tai sinulla on jokin sairaus, on silti viisasta keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ennen ravintolisän aloittamista.
Jos haluat lukea muista sienistä, katso myös artikkelimme: pakuri, reishi ja cordyceps.
Lion’s Mane -uutteemme ja -tinktuuramme löydät kaupastamme. Avaa osio toiminnalliset sienet ja tutustu tuotteisiin.
Mikä on Lion’s Mane?
Lion’s Mane eli pörröorakas (Hericium erinaceus) on syötävä piikkisieni, joka kasvaa lehtipuilla. Sillä on pitkät valkoiset piikit, jotka muistuttavat leijonan harjaa, ja se sisältää muun muassa heriseenoneja ja erinasiineja.
Onko Lion’s Mane rauhoitettu?
Ruotsissa pörröorakas on yksi viidestä rauhoitetusta sienestä, eikä sitä saa kerätä. Luonnossa se on harvinainen monissa Euroopan maissa. Kaikki elintarvikkeena tai ravintolisänä myytävä Lion’s Mane on viljeltyä.
Mitä tutkimus sanoo Lion’s Manesta?
Laboratorio- ja eläintutkimukset osoittavat, että tietyt sienen yhdisteet vaikuttavat hermokasvutekijä NGF:ään. Ihmisillä tehtyjä tutkimuksia on vähän ja ne ovat pieniä, ja tulokset ovat vaihtelevia. Ei voida sanoa, että sienellä olisi luotettava vaikutus.
Mikä ero on heriseenoneilla ja erinasiineilla?
Molemmat ovat Lion’s Manelle tyypillisiä yhdisteitä. Heriseenoneja on pääasiassa itiöemässä, kun taas erinasiineja on löydetty pääasiassa rihmastosta.
Miltä Lion’s Mane maistuu?
Tuore Lion’s Mane on maultaan mieto, ja sen säikeistä rakennetta verrataan usein rapuun tai hummeriin. Jauheena tai uutteena se maistuu maanläheisemmältä.
Lähteet
- Mori, K. et al. (2009). Improving effects of the mushroom Yamabushitake (Hericium erinaceus) on mild cognitive impairment. Phytotherapy Research, 23, 367–372.
- Docherty, S. et al. (2023). The Acute and Chronic Effects of Lion’s Mane Mushroom Supplementation on Cognitive Function, Stress and Mood in Young Adults. Nutrients, 15, 4842.
- La Monica, M. B. et al. (2023). Acute Effects of Naturally Occurring Guayusa Tea and Nordic Lion’s Mane Extracts on Cognitive Performance. Nutrients, 15, 5018.
- Li, I.-C. et al. (2018). Neurohealth Properties of Hericium erinaceus Mycelia Enriched with Erinacines. Behavioural Neurology, 2018, 5802634.
- Svampkonsulenternas Riksförbund. Fridlysta svampar (Rauhoitetut sienet Ruotsissa).
