Toiminnalliset sienet on yleisnimitys sienille, joita ihmiset ovat käyttäneet muuhunkin kuin ravinnoksi. Lion’s Mane, pakuri eli chaga, reishi ja cordyceps ovat tunnetuimmat, ja nykyään niitä myydään kaikkialla maailmassa jauheina, uutteina ja tinktuuroina. Mutta millaisia sieniä ne oikeastaan ovat, mitä ne sisältävät ja mitä tutkimus todella tietää? Tässä on asiallinen opas ilman liioittelua.
Lyhyesti
- Toiminnalliset sienet ei ole tieteellinen käsite, vaan yleisnimitys sienille, joita käytetään muuhun kuin makunsa vuoksi.
- Ihmiset ovat kantaneet sieniä mukanaan muista syistä kuin ravinnoksi yli 5 000 vuoden ajan. Jäämies Ötzillä oli varusteissaan kahdenlaisia kääpiä.
- Tutkituimpia yhdisteitä ovat beetaglukaanit, eräs polysakkaridien tyyppi, sekä triterpeenit ja muut kullekin lajille ominaiset yhdisteet.
- Suurin osa tutkimuksesta on tehty laboratorioissa ja eläimillä. Ihmisillä tehtyjä tutkimuksia on vähän, ja ne ovat usein pieniä.
- Itiöemistä tehdyt tuotteet eroavat rihmastosta tehdyistä, ja myös uuttomenetelmällä on merkitystä.
Mitä toiminnalliset sienet ovat?
Sanaa toiminnallinen käytetään elintarvikkeista, joilla ajatellaan olevan muukin tehtävä kuin nälän tyydyttäminen. Sienten kohdalla se tarkoittaa lajeja, joilla on pitkä perinne kansanlääkinnässä, erityisesti Aasiassa, Venäjällä ja Pohjoismaissa. Niitä kutsutaan joskus myös lääkesieniksi. Useimmat ovat kääpiä tai muita puulla kasvavia sieniä, jotka ovat sitkeitä, kitkeriä tai puumaisia, eikä niitä siksi käytetä tavallisina ruokasieninä. Sen sijaan ne kuivataan, jauhetaan ja uutetaan.
Markkinoita hallitsee neljä lajia, ja ne ovat myös valikoimamme neljä sientä:
| Sieni | Latinalainen nimi | Kasvaa | Tunnettu |
|---|---|---|---|
| Lion’s Mane | Hericium erinaceus | Lehtipuilla, erityisesti pyökillä ja tammella | Erinasiineista ja herisenoneista |
| Pakuri (chaga) | Inonotus obliquus | Koivulla | Tummista pigmenteistä ja betuliinihaposta |
| Reishi | Ganoderma lucidum | Lehtipuilla ja kannoilla | Kitkeristä triterpeeneistä |
| Cordyceps | Cordyceps militaris | Hyönteisten koteloilla, viljellään alustalla | Kordysepiinista |
Tuhansia vuosia vanha perinne
Kun jäämies Ötzi löydettiin Alpeilta vuonna 1991, hänellä oli mukanaan kahdenlaisia sieniä. Toinen oli taulakääpä, jota käytettiin tulen sytyttämiseen. Toinen oli pökkelökääpä, joka oli pujotettu nahkahihnaan. Löydöksiä tutkineet tutkijat katsoivat, että pökkelökääpää tuskin oli tarkoitettu taulaksi, ja sillä saattoi olla hänelle jokin muu käyttötarkoitus. Ötzi eli reilut 5 000 vuotta sitten.
Kiinassa reishiä, jota siellä kutsutaan nimellä lingzhi, on vuosisatojen ajan kuvattu taiteessa ja kirjoituksissa pitkän elämän symbolina. Japanissa Lion’s Mane tunnetaan nimellä yamabushitake vuoristomunkkien mukaan, joiden asuja sieni muistuttaa. Venäjällä, Suomessa ja Baltiassa pakurista on pitkään keitetty tummaa juomaa, ja Tiibetin cordyceps on ollut yksi maailman kalleimmista luonnontuotteista.
Mitä sienet sisältävät?
Useimmin esiin nostettu yhdiste on beetaglukaani. Beetaglukaanit ovat pitkiä glukoosiketjuja, jotka muodostavat sienen soluseinät. Laaja katsaus yli 650 sienilajin polysakkarideista osoitti, että suurin osa biologisesti aktiivisista polysakkarideista kuuluu juuri tähän ryhmään. Beetaglukaaneja on monissa sienissä, myös tavallisissa ruokasienissä, ja ne kuuluvat alan tutkituimpiin yhdisteisiin.
Beetaglukaanien lisäksi jokaisella lajilla on omat yhdisteensä. Lion’s Mane sisältää erinasiineja ja herisenoneja, reishi kitkeriä triterpeenejä, pakuri on runsas tummista pigmenteistä ja cordyceps sisältää kordysepiiniä. Juuri nämä yhdisteet tekevät lajeista kiinnostavia tutkijoille ja erottavat ne toisistaan.
Itiöemä vai rihmasto?
Se, mitä arjessa kutsumme sieneksi, on itiöemä, eli osa, joka kasvaa levittämään itiöitä. Muu osa sienestä on rihmasto, ohuiden rihmojen verkosto maassa tai puussa. Kumpaakin voidaan käyttää tuotteissa, mutta ne eivät ole sama asia.
Rihmastoa kasvatetaan usein viljan, kuten riisin tai kauran, päällä, ja sitä myydään joskus yhdessä viljan kanssa. Silloin osa tuotteesta voi olla viljasta peräisin olevaa tärkkelystä sienen sijaan. Tutkijat ovat kehittäneet menetelmiä beetaglukaanien ja tärkkelyksen erottamiseen juuri siksi, että ne on niin helppo sekoittaa. Hyvä nyrkkisääntö on siis tarkistaa, mistä tuote on tehty ja kuinka paljon se sisältää beetaglukaania, jos se on ilmoitettu.
Näin sieniuutteet tehdään
Sienten soluseinät koostuvat kitiinistä, samasta sitkeästä aineesta, josta hyönteisten kuoret ovat. Siksi sieniä yleensä uutetaan eikä vain jauheta. Menetelmiä on kaksi päätyyppiä, ja ne irrottavat eri yhdisteitä:
- Kuumavesiuutto. Sientä keitetään tai haudutetaan kuumassa vedessä. Näin liukenevat vesiliukoiset polysakkaridit, muun muassa beetaglukaanit. Vesi haihdutetaan sen jälkeen, ja jäljelle jää jauhe.
- Alkoholiuutto. Alkoholi liuottaa yhdisteitä, jotka eivät liukene veteen, kuten reishin ja pakurin triterpeenejä.
- Kaksoisuutto. Monet valmistajat yhdistävät molemmat menetelmät saadakseen talteen sekä vesiliukoiset että alkoholiliukoiset yhdisteet.
Lopputulos myydään joko jauheena, jolloin uute on kuivattu, tai tinktuurana, jolloin uute on liuotettu nesteeseen. Jauhe on tiivistettyä ja maistuu usein maanläheiseltä tai kitkerältä, kun taas tinktuura on käyttövalmis.
Mitä tutkimus kertoo?
Toiminnallisista sienistä on tuhansia tutkimuksia, mutta suurin osa on tehty soluilla tai eläimillä. Ihmisillä tehtyjä tutkimuksia on paljon vähemmän, ne ovat usein pieniä ja joskus laadultaan vaihtelevia. Tulokset myös vaihtelevat lajeittain:
- Japanilaisessa tutkimuksessa vuonna 2009 annettiin 30 iäkkäälle henkilölle, joilla oli lievä kognitiivinen heikentymä, Lion’s Manea tai lumelääkettä 16 viikon ajan. Sientä saanut ryhmä pärjäsi paremmin kognitiivisessa testissä, mutta parannus katosi, kun käyttö lopetettiin.
- Cochranen järjestelmällinen katsaus vuodelta 2015 ei löytänyt luotettavaa näyttöä siitä, että reishi vaikuttaisi verensokeriin, verenpaineeseen tai kolesteroliin.
- Cordycepsin ja fyysisen suorituskyvyn osalta tulokset ovat ristiriitaisia. Yhdessä tutkimuksessa havaittiin parannusta kolmen viikon jälkeen, kun taas toisessa ei havaittu vaikutusta hyvin harjoitelleilla pyöräilijöillä.
Johtopäätös on, että kiinnostavaa on paljon, mutta tutkimus ei riitä sanomaan, että sienillä olisi jokin tietty vaikutus. Siksi kerromme artikkeleissamme, mitä tutkimukset todella osoittavat, sekä silloin kun tulokset ovat myönteisiä että silloin kun eivät.
Hyvä tietää
Laatu. Tarkista, onko tuote tehty itiöemistä vai rihmastosta, miten se on uutettu ja onko beetaglukaanipitoisuus ilmoitettu.
Pakuri ja oksalaatti. Pakuri sisältää paljon oksalaattia. On julkaistu tapausselostus munuaisvauriosta henkilöllä, joka oli puolen vuoden ajan ottanut suuria määriä pakurijauhetta. Se on syy kohtuullisuuteen.
Lääkkeet. Jos käytät lääkkeitä, olet raskaana tai sinulla on jokin sairaus, on viisasta keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ennen ravintolisän aloittamista.
Jos haluat tietää lisää kustakin sienestä, meillä on syventävät artikkelit aiheista Lion’s Mane, pakuri, reishi ja cordyceps.
Avaa kaupan osio toiminnalliset sienet ja tutustu tuotteisiin.
Mitä toiminnalliset sienet ovat?
Se on yleisnimitys sienille, joita käytetään muuhun kuin makunsa vuoksi, esimerkiksi Lion’s Mane, pakuri eli chaga, reishi ja cordyceps. Useimmilla on pitkä perinne kansanlääkinnässä Aasiassa, Venäjällä ja Pohjoismaissa.
Mitkä ovat yleisimmät toiminnalliset sienet?
Lion’s Mane, pakuri, reishi ja cordyceps ovat ne neljä, jotka hallitsevat markkinoita. Jokainen laji sisältää beetaglukaaneja ja omia yhdisteitään, kuten erinasiineja Lion’s Manessa ja triterpeenejä reishissä.
Mikä on ero itiöemän ja rihmaston välillä?
Itiöemä on näkyvä sieni, kun taas rihmasto on pinnan alla oleva rihmojen verkosto. Rihmastoa kasvatetaan usein viljalla, jolloin tuote voi sisältää tärkkelystä. Siksi kannattaa tarkistaa, mistä tuote on tehty.
Miten sieniuutteet tehdään?
Sienet uutetaan kuumalla vedellä, alkoholilla tai molemmilla menetelmillä. Kuuma vesi liuottaa polysakkarideja, kuten beetaglukaaneja, ja alkoholi yhdisteitä, kuten triterpeenejä.
Mitä tutkimus sanoo toiminnallisista sienistä?
Suurin osa tutkimuksista on tehty soluilla ja eläimillä. Ihmisillä tehtyjä tutkimuksia on vähän ja ne ovat pieniä, ja tulokset vaihtelevat lajeittain. Tutkimus ei vielä riitä sanomaan, että sienillä olisi jokin tietty vaikutus.
Lähteet
- Peintner, U., Pöder, R. and Pümpel, T. (1998). The iceman’s fungi. Mycological Research, 102, 1153–1162.
- Wasser, S. P. (2002). Medicinal mushrooms as a source of antitumor and immunomodulating polysaccharides. Applied Microbiology and Biotechnology, 60, 258–274.
- McCleary, B. V. and Draga, A. (2016). Measurement of β-Glucan in Mushrooms and Mycelial Products. Journal of AOAC International, 99, 364–373.
- Mori, K. et al. (2009). Improving effects of the mushroom Yamabushitake (Hericium erinaceus) on mild cognitive impairment. Phytotherapy Research, 23, 367–372.
- Klupp, N. L. et al. (2015). Ganoderma lucidum mushroom for the treatment of cardiovascular risk factors. Cochrane Database of Systematic Reviews.
- Hirsch, K. R. et al. (2017). Cordyceps militaris Improves Tolerance to High-Intensity Exercise After Acute and Chronic Supplementation. Journal of Dietary Supplements, 14, 42–53.
- Parcell, A. C. et al. (2004). Cordyceps Sinensis (CordyMax Cs-4) Supplementation Does Not Improve Endurance Exercise Performance. International Journal of Sport Nutrition and Exercise Metabolism, 14, 236–242.
- Peng, H. and Shahidi, F. (2020). Bioactive compounds and bioactive properties of chaga (Inonotus obliquus) mushroom: a review. Journal of Food Bioactives, 12, 9–75.
- Olatunji, O. J. et al. (2018). The genus Cordyceps: An extensive review of its traditional uses, phytochemistry and pharmacology. Fitoterapia, 129, 293–316.
- Kikuchi, Y. et al. (2014). Chaga mushroom-induced oxalate nephropathy. Clinical Nephrology, 81, 440–444.
