Indica ja sativa ovat ne kaksi sanaa, joihin törmäät useimmin lukiessasi kannabiksesta, CBD-kukista tai hasiksesta. Lähes jokainen lajikekuvaus alkaa niillä. Tavallisen selityksen mukaan indica on rentouttava ja sativa piristävä. Tutkimus antaa vivahteikkaamman kuvan. Tässä käymme läpi, mistä nimet tulevat, mitä ne kertovat kasvista, mitä tutkimukset osoittavat ja miksi terpeenit kertovat enemmän kuin etiketti.
Lyhyesti
- Nimet tulevat kasvitieteestä: Carl von Linné kuvasi Cannabis sativan vuonna 1753 ja Jean-Baptiste Lamarck Cannabis indican vuonna 1785.
- Nykyään indicaa ja sativaa käytetään lähinnä kuvaamaan kasvutapaa, lehtien muotoa ja aromia.
- Useimmat nykyiset lajikkeet ovat hybridejä, joilla on perimää molemmista.
- Geneettiset tutkimukset osoittavat, etteivät merkinnät usein vastaa kasvin todellista alkuperää tai kemiaa.
- Kannabinoidit ja terpeenit kertovat lajikkeesta enemmän kuin se, kutsutaanko sitä indicaksi vai sativaksi.
Mikä on indican ja sativan ero?
Lyhyesti sanottuna indica ja sativa kuvaavat kahta kasvutapaa. Indicaan liitetään matalat, tiiviit kasvit, joilla on leveät lehdet, ja sativaan korkeat, harvat kasvit, joilla on kapeat lehdet. Ajan myötä niihin on liitetty erilaisia aromiprofiileja ja kokemuksia. Taulukko näyttää perinteiset erot sellaisina kuin kasvattajat ja lajikekuvaukset niitä yleensä kuvaavat.
| Indica | Sativa | Hybridi | |
|---|---|---|---|
| Kasvutapa | Matala, tiivis ja pensasmainen | Korkea, harva ja ilmava | Vaihtelee |
| Lehdet | Leveät, tummanvihreät | Kapeat, vaaleanvihreät | Vaihtelee |
| Kukinta-aika | Lyhyempi | Pidempi | Vaihtelee |
| Perinteinen alkuperä | Afganistan, Pakistan ja Hindukuš | Lämpimämmät alueet lähempänä päiväntasaajaa | Jalostettu risteytys |
| Tyypillinen aromi | Maanläheinen, makea, myskimäinen | Sitrus, mänty, yrtit | Sekoitus molempia |
| Liitetään usein | Iltaan ja rentoutumiseen | Päivään ja aktiivisuuteen | Riippuu lajikkeesta |
Taulukko on yksinkertaistus. Kasvutapa ja lehtien muoto pitävät parhaiten paikkansa, koska ne näkee paljaalla silmällä. Yhteys kokemukseen on heikoin, ja juuri sitä tutkimus on kyseenalaistanut eniten.
Mistä nimet tulevat?
Ruotsalainen kasvitieteilijä Carl von Linné kuvasi Cannabis sativan vuonna 1753. Kyse oli hampusta, jota viljeltiin Euroopassa kuidun ja siementen vuoksi. Runsaat kolmekymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1785, ranskalainen luonnontutkija Jean-Baptiste Lamarck kuvasi Cannabis indican intialaisten kasvien perusteella. Ne olivat matalampia ja pihkaisempia, ja niitä käytettiin päihdyttävien ominaisuuksiensa vuoksi. Kolmannen tyypin, Cannabis ruderaliksen, kuvasi venäläinen kasvitieteilijä Dmitri Janischewsky vuonna 1924. Se on pieni ja kukkii iän eikä päivän pituuden mukaan, mitä hyödynnetään nykyään niin sanotuissa autoflower-lajikkeissa.
Kasvitieteilijät eivät vieläkään ole yksimielisiä siitä, onko kyse eri lajeista vai saman lajin muunnoksista. Kasvitieteilijä John McPartland on osoittanut, että arkikielen käyttö on lisäksi etääntynyt alkuperäisistä kuvauksista. Se, mitä kauppa nykyään kutsuu sativaksi, ei vastaa Linnén kuituhamppua, eikä se, mitä kutsutaan indicaksi, ole sama asia kuin Lamarckin intialaiset kasvit.
| Nimi | Kasvitieteellinen merkitys | Arkimerkitys nykyään |
|---|---|---|
| Cannabis sativa | Linnén hamppu vuodelta 1753, viljelty kuidun ja siementen vuoksi | Korkea kasvi, kapeat lehdet ja piristävä maine |
| Cannabis indica | Lamarckin pihkaiset kasvit Intiasta, 1785 | Matala kasvi, leveät lehdet ja rentouttava maine |
| Cannabis ruderalis | Janischewskyn villinä kasvava tyyppi vuodelta 1924 | Käytetään autoflower-lajikkeisiin |
| Hybridi | Ei kasvitieteellinen luokka | Risteytys, jossa on sekä indican että sativan perimää |
Mitä tutkimus sanoo?
Viimeisten kymmenen vuoden aikana useat tutkimukset ovat selvittäneet, pitävätkö merkinnät paikkansa. Kanadalainen tutkimus vuodelta 2015 analysoi 124 kannabis- ja hamppunäytteen perimän. Tutkijat löysivät vain kohtalaisen yhteyden lajikkeen genetiikan ja sen välillä, kutsuttiinko sitä indicaksi vai sativaksi, ja totesivat, etteivät lajikenimet usein vastanneet selvää geneettistä identiteettiä. Lisäksi teollisuushamppu oli geneettisesti lähempänä indica-tyyppejä kuin sativa-tyyppejä.
Nature Plants -lehdessä vuonna 2021 julkaistu tutkimus meni askeleen pidemmälle. Yli sata näytettä analysoitiin sekä geneettisesti että kemiallisesti. Sativaksi ja indicaksi merkittyjä näytteitä ei voitu erottaa toisistaan koko perimän tasolla. Merkintä liittyi sen sijaan muutamaan terpeeniin, joiden pitoisuuksia säätelee pieni joukko geenejä. Yhdysvaltalainen tutkimus vuodelta 2022 päätyi samansuuntaiseen tulokseen: kaupan merkinnät eivät johdonmukaisesti vastanneet näytteiden kemiallista sisältöä, vaikka tietyt merkinnät liittyivät useammin tiettyihin kemiallisiin profiileihin.
Neurologi ja kannabistutkija Ethan Russo on sanonut asian suoraan. Hän kutsuu arkista jakoa sativaan ja indicaan sanoin ”total nonsense” ja toteaa, ettei kasvin kemiallista sisältöä voi arvata sen korkeuden, haarautumisen tai lehtien muodon perusteella. Hänen mukaansa vain laboratorioanalyysi voi näyttää, mitä kasvi todella sisältää.
Terpeenit kertovat enemmän kuin etiketti
Terpeenit ovat kannabiksen tuoksuaineita, samaa ainetyyppiä, joka antaa tuoksun sitrushedelmille, laventelille ja havupuille. Ne määräävät, miltä lajike tuoksuu, ja useiden tutkijoiden mukaan ne selittävät parhaiten, miksi lajikkeet koetaan eri tavoin. Russo katsoo esimerkiksi, että indicaan yleensä liitetty raskas olo liittyy pikemminkin terpeeni myrseeniin kuin itse lajiketyyppiin. Terpeenien ja kannabinoidien yhteisvaikutusta kutsutaan entourage-vaikutukseksi, ja se on yksi syy siihen, miksi kokonaiset kukat ja täysikirjoiset tuotteet ovat niin kiinnostavia.
Terpeenejä on tutkittu myös yksitellen. Suurin osa tutkimuksesta on tehty eläimillä tai laboratoriossa, joten tuloksia ei voi suoraan siirtää ihmisiin. Ne antavat kuitenkin vihjeen siitä, miksi kaksi lajiketta, joissa on yhtä paljon CBD:tä, voidaan kokea hyvin eri tavoin. Taulukko näyttää, mihin yleisimmät terpeenit liitetään.
| Terpeeni | Tuoksu | Esiintyy myös | Liitetään |
|---|---|---|---|
| Myrseeni | Maanläheinen, myskimäinen, hedelmäinen | Mangossa, humalassa, timjamissa | Rentoutuminen ja raskaampi kehon tunne |
| Limoneeni | Sitrus | Sitruunan- ja appelsiininkuoressa | Hyvä mieli ja energia |
| Pineeni | Mänty, pihka | Männyssä, rosmariinissa | Selkeys ja keskittyminen |
| Terpinoleeni | Hedelmäinen, kukkainen, yrttinen | Omenassa, syreenissä, teepuussa | Rauhoittava hiiritutkimuksessa, piristävästä maineestaan huolimatta |
| Linalooli | Kukkainen | Laventelissa | Rauha ja rentoutuminen |
| Beetakaryofylleeni | Pippurinen, mausteinen | Mustapippuri, neilikka | Sitoutuu elimistön CB2-reseptoreihin |
Jos haluat tietää lisää yksittäisistä terpeeneistä, olemme kirjoittaneet niistä artikkelissa
Mitä terpeenit ovat? Kannabiksen yleisimmät terpeenit.
Indica ja sativa CBD-kukissa
Myös EU-sertifioidusta teollisuushampusta peräisin olevia CBD-kukkia kuvataan usein indicaksi, sativaksi tai hybridiksi. Merkintä tulee kasvattajalta ja kertoo jotain kasvutavasta, aromista ja lajikkeen taustasta. Se ei kuitenkaan kerro, paljonko kukassa on CBD:tä, CBG:tä tai muita kannabinoideja. Sen näyttää vain laboratorioraportti, jossa on koko kannabinoidiprofiili. Näin luet sen:
Näin luet CBD-laboratorioraportin (COA) vaihe vaiheelta.
CBD-kukkia valitessa kannattaa siksi pitää indicaa ja sativaa vihjeenä aromista ja luonteesta ja katsoa muuhun osin terpeenejä ja kannabinoidiprofiilia. Voit lukea lisää kannabinoideista ja niiden eroista artikkelista
Mitä kannabinoidit ovat? CBD, THC, CBG, CBN ja endokannabinoidijärjestelmä.
Koskeeko tämä myös hasista?
Hasis valmistetaan trikomeista, kukan pienistä pihkarauhasista, joten kasvin terpeenit säilyvät. Indica-painotteisesta lajikkeesta tehty hasis tuoksuu usein raskaammalta ja maanläheisemmältä. Samalla valmistustapa vaikuttaa lopputulokseen vähintään yhtä paljon kuin lajike. Lue lisää artikkelista
CBD-hasis: mitä se on, miten sitä valmistetaan ja miten sitä valitaan.
Alempana sivulla näet valikoiman CBD-kukkiamme.
Mikä on indican ja sativan ero?
Indica kuvaa matalia, tiiviitä kasveja, joilla on leveät lehdet, ja sativa korkeita kasveja, joilla on kapeat lehdet. Niihin liitetään usein erilaisia tuoksuja ja kokemuksia, mutta tutkimus osoittaa, etteivät merkinnät aina vastaa kasvin genetiikkaa tai kemiaa.
Onko indica rentouttava ja sativa piristävä?
Näin niitä yleensä kuvataan, mutta tutkimukset osoittavat, ettei merkintä usein vastaa kasvin kemiallista sisältöä. Terpeenit ja kannabinoidit kertovat lajikkeesta enemmän kuin se, kutsutaanko sitä indicaksi vai sativaksi.
Mikä on hybridi?
Hybridi on risteytys, jossa on sekä indican että sativan perimää. Useimmat nykyiset lajikkeet ovat hybridejä.
Kuka antoi nimet indica ja sativa?
Carl von Linné kuvasi Cannabis sativan vuonna 1753 ja Jean-Baptiste Lamarck Cannabis indican vuonna 1785.
Onko indicalla ja sativalla merkitystä CBD-kukissa?
Merkintä kertoo jotain kasvutavasta ja aromista. Kukan CBD:n ja muiden kannabinoidien määrän näet laboratorioraportista.
Lähteet
- Sawler, J. ym. (2015). Marihuanan ja hampun geneettinen rakenne. PLOS ONE, 10(8), e0133292.
- Watts, S. ym. (2021). Kannabiksen merkinnät liittyvät terpeenisyntaasigeenien geneettiseen vaihteluun. Nature Plants, 7, 1330–1334.
- Smith, C. J. ym. (2022). Yhdysvalloissa myytävän kannabiksen fytokemiallinen monimuotoisuus. PLOS ONE, 17(5), e0267498.
- Piomelli, D. ja Russo, E. B. (2016). Cannabis sativa vastaan Cannabis indica -keskustelu: Haastattelu lääkäri Ethan Russon kanssa. Cannabis and Cannabinoid Research, 1(1), 44–46.
- McPartland, J. M. (2018). Kannabiksen systematiikka heimo-, suku- ja lajitasoilla. Cannabis and Cannabinoid Research, 3(1), 203–212.
- Russo, E. B. (2011). Taming THC: potential cannabis synergy and phytocannabinoid-terpenoid entourage effects. British Journal of Pharmacology, 163(7), 1344–1364.
- Gertsch, J. et al. (2008). Beta-caryophyllene is a dietary cannabinoid. PNAS, 105(26), 9099–9104.
- Ito, K. ja Ito, M. (2013). Inhaloitavan terpinoleenin rauhoittava vaikutus hiirillä ja sen rakenne-vaikutus-suhteet. Journal of Natural Medicines, 67, 833–837.
