Amsterdam, 28. marraskuuta 1994. Keskustan liikkeessä Mila Jansen esittelee koneen, joka näyttää pieneltä kuivausrummulta. Sen nimi on Pollinator, ja se ravistelee hartsin irti kuivatuista kannabiskasveista hienon verkon läpi. Kaupungissa vietetään Cannabis Cup -viikkoa, ja oman kertomuksensa mukaan hän myi kaksi tai kolme konetta jo ensimmäisenä iltana.
Tämä on Hippie Trail -sarjamme neljäs osa. Aiemmissa osissa seurasimme maantietä Kabuliin, Kathmanduun ja Goalle. Nyt aiheena on käsityö: miten hasista tehtiin Himalajalla, Afganistanissa, Libanonissa ja Marokossa ja miten tieto saapui Eurooppaan ja muuttui siellä. Se on myös tarina joistakin ihmisistä, jotka muovasivat nykyisen hasiskulttuurin.
Lyhyesti
- Hasista tehtiin perinteisesti kolmella tavalla: hieromalla eläviä kasveja käsin, seulomalla kuivattuja kasveja ja puristamalla hartsia käsin.
- Libanon ja Marokko olivat Euroopan tärkeimmät hasiksen lähteet 1970- ja 1980-luvuilla, ja seulontatekniikka tuli Marokkoon todennäköisesti Libanonista.
- Amsterdamin Mellow Yellow avattiin vuonna 1972, ja sitä pidetään maailman ensimmäisenä coffeeshopina.
- Mila Jansen toi markkinoille Pollinatorin vuonna 1994 ja Ice-O-Latorin vuonna 1998, kaksi keksintöä, jotka muuttivat tapaa tehdä hasista.
- Useat henkilöt kehittivät jäävesimenetelmiä 1980-luvun lopun ja vuoden 1999 välillä, ja kuka oli ensimmäinen, on yhä kiistanalaista.
Kolme tapaa tehdä hasista
Hippie Trailin varrella matkailijat kohtasivat kolme erilaista perinnettä. Himalajalla hartsi hierottiin käsin elävistä kasveista, kuten kerroimme kolmannessa osassa. Käsin hierottu charas oli pehmeää ja tummaa, ja se muotoiltiin usein palloiksi tai tangoiksi.
Afganistanissa, Libanonissa ja Marokossa se tehtiin toisin. Kasvit korjattiin ja kuivattiin, ja sitten niitä ravisteltiin tai lyötiin kankaan tai hienon verkon päällä, jotta hartsirauhaset eli trikomit putosivat sen läpi. Kankaan alle kertynyt jauhe puristettiin sen jälkeen yhteen. Afganistanissa sitä vaivattiin usein käsin, kunnes siitä tuli pehmeää ja taipuisaa, kuten kerroimme toisessa osassa.
Näistä perinteistä syntyi myös nimiä, jotka matkailijat veivät mukanaan kotiin. Yksi tunnetuimmista on temple balls, pyöreät käsin pyöritetyt hasispallot, jotka yhdistetään Nepaliin. Kukaan ei tiedä varmasti, mistä nimi tulee.
Libanon ja Marokko
Kaikki Eurooppaan saapunut hasis ei tullut Hippie Trailin itäisistä maista. Libanonissa kannabista viljeltiin Bekaan laaksossa, ja tutkija Pierre-Arnaud Chouvyn mukaan Libanon oli 1970- ja 1980-luvuilla toinen Euroopan kahdesta tärkeimmästä hasiksen lähteestä. Toinen oli Marokko.
Marokko oli suurista tuottajamaista viimeinen, joka alkoi tehdä hasista vientiin. Se tapahtui 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa, kun matkailijat lännestä alkoivat saapua. Chouvyn mukaan on hyvin todennäköistä, että seulontatekniikka tuli Marokkoon Libanonista. Nykyään Marokko on yksi maailman suurimmista hasiksen tuottajista, ja Rifvuorten viljelyllä on oma historiansa, josta kerromme artikkelissa Marokkolainen hasis: Rif-vuoristo, seulonta ja laatu.
Amsterdam ja ensimmäiset coffeeshopit
Kun matkailijat palasivat kotiin, moni heistä päätyi Amsterdamiin. Vuonna 1972 Wernard Bruining ja hänen ystävänsä perustivat Mellow Yellow'n vallattuun entiseen leipomoon. Hän kutsui sitä teehuoneeksi, ja nykyään sitä pidetään maailman ensimmäisenä coffeeshopina. Pian seurasi lisää paikkoja, jotka myivät hasista maista, joissa matkailijat olivat juuri käyneet.
Alkuperällä oli väliä. Hasista myytiin sen alkuperämaan mukaan, ja nimistä kuten afgaani, libanonilainen ja marokkolainen tuli ostajien keskuudessa tuttuja käsitteitä. Kotona Euroopassa Hippie Trailin maantiede eli edelleen coffeeshopien valikoimassa.
Vuonna 1976 Alankomaat muutti huumelakiaan ja erotti kannabiksen muista huumeista. Se loi pohjan suvaitsevaisuudelle, jonka varaan coffeeshopit myöhemmin rakentuivat. Mellow Yellow joutui sulkemaan ovensa vuonna 2017 uusien koulujen etäisyyttä koskevien sääntöjen vuoksi.
Mila Jansen ja Pollinator
Yksi niistä, jotka palasivat tiedon kanssa, oli Mila Jansen. Jo marraskuussa 1967 hän oli avannut Cleo de Merode -teehuoneen Amsterdamissa, ja vuodesta 1968 vuoteen 1982 hän vietti suuren osan ajastaan Intiassa ja Nepalissa: kesät Manalissa, talvet Goalla ja jaksoja Kathmandussa. Himalajalla hän oppi hieromaan charasia.
Idean Pollinatoriin hän sai katsellessaan pyykin pyörimistä kuivausrummussa. Samaa liikettä voitiin käyttää trikomien ravistelemiseen irti kuivatuista kasveista. Kone teki pitkälti saman kuin Afganistanin ja Marokon seulat, mutta tavalla, joka toimi Euroopassa kasvatettujen kasvien kanssa.
Vuonna 1998 tuli hänen seuraava keksintönsä, Ice-O-Lator, jonka hän kehitti yhdessä Mark Rosen kanssa. Se on sarja pusseja, joissa on eri tiheyksisiä verkkoja ja joissa kasviainesta sekoitetaan jääkylmässä vedessä. Kylmä tekee hartsirauhasista hauraita, jolloin ne katkeavat irti ja vajoavat verkkojen läpi. Keksintöjensä ansiosta Mila Jansen sai lempinimen Hash Queen, ja hänen tarinansa saa sarjassa oman artikkelinsa.
Jäävesi ja kysymys siitä, kuka oli ensimmäinen
Mila Jansen ei ollut ainoa, joka kokeili vettä ja jäätä. Menetelmällä on useita kehittäjiä, ja kuka oli ensimmäinen, on yhä kiistanalaista.
Amerikkalainen kasvattaja David Watson, joka tunnetaan nimellä Sam the Skunkman, mainosti elokuussa 1987 High Times -lehdessä Sadu Sam -nimellä opasta hasiksen tekemiseen vedellä. Leaf Magazinen mukaan hän oppi tekniikan siemenjalostaja Nevil Schoenmakersilta Amsterdamissa 1980-luvun alussa, mutta mistä Nevil puolestaan sen oppi, ei tiedetä.
Kaliforniassa asunut sveitsiläinen keksijä Reinhard C. Delp esitteli Ice-Cold Extractorinsa Cannabis Cupissa marraskuussa 1997. Hän haki menetelmälle patenttia Yhdysvalloissa helmikuussa 1998, ja patentti myönnettiin joulukuussa 2000. Periaate oli sama kuin Ice-O-Latorissa: kylmä vesi tekee hartsista haurasta. Maaliskuussa 1999 kanadalainen Marcus Richardson, joka tunnetaan nimellä Bubbleman, toi markkinoille Bubble Bags -pussinsa, ja hänen nimensä on liittynyt tiiviisti käsitteeseen bubble hash.
Cannabis Cup ja Nederhash
Näyttämö, jolla suuri osa tästä esiteltiin, oli Amsterdamin Cannabis Cup. Kilpailu alkoi marraskuussa 1988 High Times -lehden Steven Hagerin aloitteesta. Ajan myötä hasis sai omat sarjansa, yhden tuontihasikselle ja yhden Nederhashille eli Alankomaissa tehdylle hasikselle.
Jako kertoo paljon siitä, mitä oli tapahtunut. Hippie Trailin vuosina hasis oli jotain, mitä ostettiin siellä, missä se tehtiin. Nyt sitä tehtiin myös Euroopassa tekniikoilla, jotka matkailijat olivat oppineet matkalla, ja uusilla koneilla kuten Pollinatorilla ja Ice-O-Latorilla.
Frenchy Cannoli ja hasis käsityönä
Toinen matkailija, joka vei käsityötä eteenpäin, oli ranskalainen Frenchy Cannoli. Hän syntyi Nizzassa vuonna 1956 ja opetteli tekemään hasista monen vuoden ajan Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa, muun muassa kahdeksan kautta Parvatin laaksossa. Myöhemmin hän muutti Kaliforniaan, jossa hän opetti perinteistä hasiksen valmistusta seminaarisarjassaan The Lost Art of the Hashishin.
Frenchy vertasi mielellään hasista viiniin ja ajatteli, että kasvupaikan ja viljelijän työn piti näkyä valmiissa hasiksessa. Hänen omin sanoin: "I don't create this quality! It is given to me by the farmers." Hän kuoli 18. heinäkuuta 2021. Kerromme hänen elämästään lisää artikkelissa Frenchy Cannoli: hasismestari Nizzasta ja hänen perintönsä.
Tekniikat, jotka elävät edelleen
Tekniikat, jotka matkailijat kohtasivat matkan varrella, ovat yhä käytössä. Seulontaa kutsutaan nykyään yleensä nimellä dry sift, ja jäävesimenetelmä tunnetaan nimillä ice water hash tai bubble hash. Charasia hierotaan Himalajalla edelleen käsin, ja Marokossa hasis seulotaan pitkälti samalla tavalla kuin viisikymmentä vuotta sitten.
Samoja menetelmiä käytetään myös hasiksen tekemiseen teollisuushampusta, jonka THC-pitoisuus on alhainen. Käymme eri tyyppien erot läpi artikkelissa Hasiksen tyypit: CBD-hasis selitettynä ja näin valitset. Sarjan seuraava ja viimeinen osa kertoo Hippie Trailin perinnöstä ja ihmisistä, jotka ovat muovanneet kannabiskulttuuria tähän päivään asti.
Lisää sarjasta
Tämä on Hippie Trail -sarjamme neljäs osa viidestä:
- Hippie trail: maitse Kabuliin ja Kathmanduun
- Afganistanilainen hasis ja hippie trail: Kandahar, Kabul ja Chicken Street
- Freak Street, Himalaja ja Goa: hippie trailin loppu
- Hasiksen takana oleva käsityö: käsin hierotusta charasista seulaan ja jääveteen
- Hippie Trailin perintö: siemenpankit, salakuljettajat ja taistelu hampun puolesta
Lue myös henkilökuvamme Frenchy Cannolista, joka oppi tekemään charasta Himalajalla.
Mikä ero on charasilla ja seulotulla hasiksella?
Charas tehdään hieromalla eläviä kannabiskasveja kämmenten välissä, kunnes hartsi tarttuu niihin. Seulottu hasis tehdään kuivatuista kasveista, joita ravistellaan tai lyödään kankaan tai verkon päällä, jotta hartsirauhaset putoavat läpi ja ne voidaan sitten puristaa yhteen.
Kuka keksi jäävesihasiksen?
Väitteitä on useita. Sam the Skunkman, Reinhard C. Delp, Mila Jansen ja Bubbleman kehittivät kaikki kylmää vettä hyödyntäviä menetelmiä 1980-luvun lopun ja vuoden 1999 välillä. Delp sai yhdysvaltalaisen patentin vuonna 2000, mutta kuka oli ensimmäinen, on yhä kiistanalaista.
Kuka on Mila Jansen?
Mila Jansen on hollantilainen keksijä, joka tunnetaan nimellä Hash Queen. Hän oppi tekemään charasia Himalajalla ja keksi Pollinatorin vuonna 1994 ja Ice-O-Latorin vuonna 1998.
Lähteet
- Chouvy, P.-A. (2016). EMCDDA. The supply of hashish to Europe.
- Clarke, R. C. (1998). Hashish! Red Eye Press.
- Jansen, M. (2020). Cannabis Now. Mila Jansen: How I Became The Hash Queen.
- Black, B. (2022). World of Cannabis Museum. Cannthropology: Hash Queen Mila.
- Black, B. (2024). Leaf Magazine. Cannthropology: Bubble Hash Backstory.
- Delp, R. C. Yhdysvaltalainen patentti 6158591. Method and apparatus for extracting plant resins.
- Wikipedia. Mellow Yellow (coffeeshop).
- Wikipedia. Cannabis Cup.
- Wikipedia. Drug policy of the Netherlands.
- 48 hills (2021). Puff: A farewell to Frenchy Cannoli, master of hashish.
Pääkuva: kannabispeltoja Marokon Rifvuorilla vuonna 1985. Kuva: Michel Benoist, CC BY-SA 3.0, via Wikimedia Commons.
