Istanbul 1970-luvun alussa. Pienessä kahvilassa kivenheiton päässä Hagia Sofiasta on ilmoitustaulu täynnä käsin kirjoitettuja lappuja. Jollakulla on vapaa paikka itään lähtevässä autossa, joku toinen jättää viestin ystäville, jotka ovat viikon jäljessä. Kahvilan nimi on oikeastaan Lale, mutta kaikki kutsuvat sitä Pudding Shopiksi. Tuhansille nuorille länsimaalaisille matka alkaa todella täältä.
Tämä on hippie trailia käsittelevän sarjamme ensimmäinen osa. Hippie trail oli maareitti Euroopasta Afganistaniin, Intiaan ja Nepaliin, jota nuoret kulkivat 1950-luvun lopulta vuoteen 1979. Matkalla he kohtasivat kannabiskulttuurin, joka oli paljon heitä itseään vanhempi, ja suuri osa siitä, mitä näemme Euroopassa tänään, juontaa juurensa tälle tielle.
Lyhyesti
- Hippie trail oli maareitti Länsi-Euroopasta Istanbulin, Iranin, Afganistanin ja Pakistanin kautta Intiaan ja Nepaliin, suunnilleen vuosina 1957-1979.
- Matkaa tehtiin bussilla, omalla pakettiautolla, junalla ja liftaamalla. Jo vuonna 1957 bussilippu Lontoosta Intiaan maksoi 85 puntaa.
- Istanbulin Pudding Shopista tuli reitin kohtaamispaikka, ja se on yhä olemassa.
- Matkoista syntyi Lonely Planet, ja paljon tietoa perinteisestä hasiksesta tuli Eurooppaan samaa reittiä.
- Reitti sulkeutui vuonna 1979 Iranin vallankumouksen ja Neuvostoliiton Afganistanin-hyökkäyksen myötä.
Mikä oli hippie trail?
Hippie trail ei ollut kartalle piirretty tie, vaan reitti, jonka sen kulkijat muovasivat. Se alkoi yleensä Lontoosta, Amsterdamista, Kööpenhaminasta, Länsi-Berliinistä tai Pariisista ja kulki Saksan, Itävallan, Jugoslavian ja Bulgarian kautta Istanbuliin. Sieltä matka jatkui Turkin ja Iranin halki Afganistanin Heratiin, Kandahariin ja Kabuliin, Khyberin solan yli Pakistanin Peshawariin ja Lahoreen ja edelleen Intiaan. Määränpäät olivat Delhi, Varanasi, Goa ja Kathmandu.
Matkailijat kutsuivat itseään harvoin hipeiksi. He puhuivat travellereista tai friikeistä, ja itse matkaa kutsuttiin CNN:n reitin historiaa käsittelevän katsauksen mukaan yksinkertaisesti nimellä ”the Asia overland trip”.
Ensimmäinen vuorobussi lähti vuonna 1957, kauan ennen kuin kukaan puhui hipeistä. Yhtiö oli nimeltään Indiaman, ja se ajoi Lontoosta Kalkuttaan ja Bombayhin. Ensimmäinen matka kesti huhtikuun puolivälistä elokuun alkuun ja maksoi 85 puntaa suuntaansa. 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa matkailijavirta kasvoi. National Geographicin siteeraaman Afganistanin ulkoministeriön mukaan maahan saapui vilkkaimpina 1970-luvun vuosina noin 90 000 turistia vuodessa.
Pudding Shop: täältä matka alkoi
Veljekset İdris ja Namık Çolpan avasivat Lale Restaurantin Sultanahmetissa vuonna 1957, lähellä Hagia Sofiaa. Matkailijat nimesivät paikan uudelleen sen vanukkaiden mukaan, ja Pudding Shopista tuli pian itsestään selvä kohtaamispaikka kaikille, jotka olivat matkalla itään tai kotiin.
Veljekset ripustivat ilmoitustaulun, jolle matkailijat saattoivat jättää viestejä ja löytää kyydin. Se oli reitin internet. Sieltä löysit jonkun, jolla oli vapaa paikka autossa, jätit viestin ystäville, joista olit kadottanut jäljen, ja sait vinkkejä tulevaan matkaan.
Kahvila esiintyy myös yhdessä aikakauden tunnetuimmista tarinoista. Billy Hayes, jonka pidätyksestä Istanbulin lentokentällä vuonna 1970 tuli kirja ja elokuva Midnight Express, tapasi siellä hasiskauppansa yhteyshenkilön. Myöhemmin hän on kutsunut paikkaa nimellä ”the mecca for all the tourists and hippies”.
Pudding Shop toimii yhä Divan Yolulla yksinkertaisena itsepalveluravintolana. Vanha ilmoitustaulu on edelleen esillä.
Bussilla, pakettiautolla ja peukalolla
Ne, joilla oli vähän rahaa, matkustivat bussilla. 1960- ja 70-luvuilla reittiä ajoi ainakin kolmekymmentä yhtiötä. Tunnetuin oli lontoolainen kaksikerroksinen Albert-bussi, joka teki vuosina 1968-1975 viisitoista edestakaista matkaa Kalkuttaan. Matka kesti noin 20 päivää suuntaansa ja maksoi aluksi 85 puntaa, myöhemmin 125.
Magic Bus oli alun perin amsterdamilaisen varaustoimiston nimi, mutta siitä tuli pian yleisnimitys kaikille itään meneville busseille. Noin 100 dollaria ja kolme viikkoa Amsterdamista Kathmanduun ovat luvut, jotka yleensä mainitaan.
Toiset ostivat käytetyn pakettiauton ja ajoivat itse, ja osa myi auton matkan varrella, kun se oli tehtävänsä tehnyt. Moni liftasi. Ruotsalainen Christian Jutvik oli 21-vuotias, kun hän liftasi Intiaan ja Nepaliin vuonna 1969. Hänen matkapäiväkirjansa olivat unohduksissa, kunnes hän löysi ne vuonna 2015, ja niistä tuli myöhemmin kirja Vägen till Indien (Tie Intiaan, 2018).
Iranin ja Afganistanin halki
Turkin jälkeen tuli Iran, ja Teheran oli viimeinen suurkaupunki ennen Afganistania. Herat, ensimmäinen kaupunki Iranin rajan jälkeen, oli useimmille matkailijoille ensikosketus Afganistaniin.
Afganistan oli reitin sydän. Kabulissa oli hotelleja, ravintoloita ja kahviloita, jotka elivät matkailijoista, ja keskustan Chicken Street oli katu, josta löytyi kaikkea: afganistanilaisia lampaannahkatakkeja, koruja ja runsaasti hasista.
Afganistanissa oli valmistettu hasista sukupolvien ajan. Muodollisesti se kiellettiin vuonna 1957, mutta kieltoa tuskin valvottiin. Vasta vuonna 1973 tuli kielto, joka otettiin vakavasti, ja historioitsija Martin Boothin mukaan Yhdysvallat tuki sitä 47 miljoonalla dollarilla. Millainen hasiskulttuuri oli ja miten afganistanilaiset siemenet ja tekniikat päätyivät Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin, kerromme seuraavassa osassa.
Khyberin solan yli Intiaan ja Nepaliin
Kabulista tie kulki Jalalabadin kautta rajalle ja ylös Khyberin solaan, vanhaan vuoristosolaan Afganistanin ja Pakistanin välillä. Rick Steves, nykyään yksi Yhdysvaltojen tunnetuimmista matkakirjoittajista, ylitti solan bussilla 4. elokuuta 1978. Päiväkirjaansa hän kirjoitti, että fyysisesti se oli vuoristosola siinä missä muutkin, mutta paikka, josta on haaveillut vuosia, muuttuu erityiseksi.
Steves oli 23-vuotias ja matkusti kesällä 1978 ystävänsä Gene Openshaw’n kanssa Istanbulista Kathmanduun. Hänen noin 60 000 sanan päiväkirjansa oli koskematta yli 40 vuotta, ennen kuin siitä tuli kirja On the Hippie Trail (2025). Hän oli viimeisten joukossa, jotka ehtivät tehdä matkan.
Pakistanissa vastassa olivat Peshawar ja Lahore, sitten Intia. Siellä matkailijat hajaantuivat: Delhiin ja Varanasiin, etelään Goan rannoille tai pohjoiseen Kathmanduun. Kathmandussa hasista myytiin avoimesti luvanvaraisissa liikkeissä Freak Streetillä vuoteen 1973 asti. Nepalista, Intiasta ja Goasta kerrotaan kolmannessa osassa.
Pariskunta, joka kirjoitti tien muistiin
Tony ja Maureen Wheeler lähtivät Lontoosta 4. heinäkuuta 1972 vanhalla pikkubussilla, jonka he olivat ostaneet 65 punnalla. Mukana oli ruokaa, keittovälineitä, varaosia, makuupussit ja vanha teltta. Auto vei heidät Afganistaniin, missä he myivät sen Kabulissa ja jatkoivat sillä, mitä sattui tulemaan vastaan. Heti joulun jälkeen he saapuivat Sydneyhin 27 sentin kanssa.
Sydneyssä he kirjoittivat muistiin sen, mitä olivat oppineet. Across Asia on the Cheap ilmestyi vuonna 1973: 94 nidottua sivua vaaleansinisissä kansissa. Se oli tarkoitettu niille, jotka pariskunnan omin sanoin olivat ”dropped out of the nine to five rat race”. Siitä alkoi Lonely Planet, yksi maailman suurimmista matkaoppaiden kustantajista.
1979: vuosi, jolloin tie sulkeutui
Tie ei sulkeutunut päivässä, vaan useassa vaiheessa. Huhtikuussa 1978 kommunistit nousivat valtaan Afganistanissa vallankaappauksella. Šaahi lähti Iranista 16. tammikuuta 1979, ja monarkia kaatui 11. helmikuuta. Vallankumouksen jälkeen länsimaisten matkailijoiden oli vaikea päästä maan läpi.
Joulukuun lopussa 1979 neuvostojoukot marssivat Afganistaniin, ja syyskuussa 1980 Iranin ja Irakin välillä syttyi sota. Samaan aikaan lentäminen oli halventunut. Intiaan haluava saattoi lentää, eikä maareitti koskaan palannut ennalleen.
Pudding Shopista nykypäivän reppureissaajiin
Hippie trail kesti noin kaksikymmentä vuotta, mutta sen jäljet näkyvät yhä. Reppumatkailukulttuuri, hostellit ja matkaoppaat johtavat suoraan siihen pikkubussiin, joka lähti Lontoosta vuonna 1972. Ja Istanbulin Divan Yolulla tarjoillaan yhä vanukasta.
Tietä pitkin kotiin tuli muutakin kuin muistoja. Matkailijat kohtasivat kannabiskulttuurin, joka oli paljon heitä vanhempi: miten hasista tehtiin käsin Himalajalla, miten afganistanilaiset hasiksentekijät työskentelivät, sekä siemeniä Afganistanin ja Pakistanin vuorilta. Osa jäi vuosiksi ja oppi käsityön paikan päällä. Hollantilainen Mila Jansen lähti itään vuonna 1968 ja jäi neljäksitoista vuodeksi. Ranskalainen Frenchy Cannoli työskenteli kahdeksan kautta Intian Parvatin laaksossa. Molemmat toivat tiedon kotiin ja olivat mukana muovaamassa sitä hasiskulttuuria, joka meillä on tänään. Heidän tarinansa saavat sarjassa omat artikkelinsa.
Aikajana
- 1957: Pudding Shop avataan Istanbulissa. Indiaman lähettää ensimmäisen bussinsa Lontoosta Intiaan. Hasis kielletään muodollisesti Afganistanissa.
- 1968: Kaksikerroksinen Albert-bussi alkaa ajaa reittiä Lontoo-Kalkutta. Mila Jansen lähtee itään.
- 1969: Ruotsalainen Christian Jutvik liftaa Intiaan ja Nepaliin.
- 1972: Tony ja Maureen Wheeler matkustavat Lontoosta Sydneyhin.
- 1973: Across Asia on the Cheap ilmestyy. Afganistan kieltää kannabiksen, ja Nepal peruu hasiskauppojen luvat.
- 1978: Vallankaappaus Afganistanissa huhtikuussa. Rick Steves matkustaa reitin kesällä.
- 1979: Vallankumous Iranissa helmikuussa. Neuvostojoukot marssivat Afganistaniin joulukuussa.
Lisää sarjasta
Hippie Trail -sarjassamme on viisi osaa:
- Hippie trail: maitse Kabuliin ja Kathmanduun
- Afganistanilainen hasis ja hippie trail: Kandahar, Kabul ja Chicken Street
- Freak Street, Himalaja ja Goa: hippie trailin loppu
- Hasiksen takana oleva käsityö: käsin hierotusta charasista seulaan ja jääveteen
- Hippie Trailin perintö: siemenpankit, salakuljettajat ja taistelu hampun puolesta
Lue myös henkilökuvamme Frenchy Cannolista, joka oppi tekemään charasta Himalajalla.
Mikä oli hippie trail?
Hippie trail oli maareitti Länsi-Euroopasta Istanbulin, Iranin, Afganistanin ja Pakistanin kautta Intiaan ja Nepaliin. Nuoret matkailijat kulkivat sitä 1950-luvun lopulta vuoteen 1979 bussilla, omalla pakettiautolla, junalla ja liftaamalla.
Milloin hippie trail sulkeutui?
Reitti sulkeutui vuonna 1979. Iranin vallankumous helmikuussa ja Neuvostoliiton hyökkäys Afganistaniin joulukuussa tekivät matkustamisesta entiseen tapaan mahdotonta. Iranin ja Irakin sota vuonna 1980 ja halvemmat lennot hoitivat loput.
Mikä on Pudding Shop?
Pudding Shop on kahvila ja ravintola Istanbulin Sultanahmetissa, ja se avattiin vuonna 1957. Viesteille ja kimppakyydeille tarkoitetun ilmoitustaulunsa ansiosta siitä tuli hippie trailin tunnetuin kohtaamispaikka. Se toimii yhä.
Lähteet
- Wikipedia. Hippie trail.
- Neild, B. CNN. The Hippie Trail: An interactive history of the road trip that inspired Lonely Planet.
- Wikipedia. India-United Kingdom bus routes.
- Museum of Travel. Magic buses and the hippie trail.
- Hürriyet Daily News (2020). Hippies revisit iconic Istanbul Pudding Shop.
- Atlas Obscura. Pudding Shop (Lale Restaurant).
- John Henderson. The Pudding Shop.
- National Geographic. Afghan tour guides look for new ways to share their culture.
- Afghanistan Analysts Network. The Myth of Afghan Black: A cultural history of cannabis cultivation and hashish production in Afghanistan.
- Steves, R. My 1978 Hippie Trail Journal: The fabled Khyber Pass from Kabul to Pakistan.
- Steves, R. (2025). On the Hippie Trail: Istanbul to Kathmandu and the Making of a Travel Writer. Hachette.
- Forbes (2025). Travel expert Rick Steves’ coming-of-age memoir On the Hippie Trail.
- Literary Hub. How Lonely Planet founders Tony and Maureen Wheeler revolutionized the way we travel.
- Wheeler, T. Across Asia on the Cheap.
- Jutvik, C. (2018). Vägen till Indien: och den sköna konsten att lifta. Books on Demand.
- Wikipedia. Iranian revolution.
- Wikipedia. Soviet-Afghan War.
- Britannica. Iran-Iraq War.
Pääkuva: Pudding Shop Istanbulissa vuonna 1982. Kuva: Mike McBey, CC BY 2.0, via Wikimedia Commons.
